Etusivu Elinkeinot Historia Kuvagalleria Sijainti Yhteystiedot Palaute
1500-1751 1968-nykypäivä 1751-1822 1822-1968
 <Takaisin
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1822-1968 – Aminoffit

Adolf Aminoff (1822-1849)

Vänrikki Petter Johan Austrell nuoremman testamentissa oli Fredrik Johanin sisar Fredrika Wilhelmina ja hänen miehensä, esikuntakapteeni Adolf Aminoff (s. 1797, k. 1877) saaneet Ruhalan, Hakolan, Kantolan ja Pitkälän tilat, joiden hoidon he olivat ottaneet haltuunsa. Sen lisäksi kapteeni Aminoff oli ostanut puolet Tapion tilasta, jonne hän oli perustanut uuden kartanon, Lindnäsin. Kun Fredrik Johan Austrell kuoli vuonna 1822, Adolf Aminoffista, majuri Berndt Henrik Aminoffin ja Christina Sofia Maria von Engelbrechtin pojasta, tuli odottamatta uusi fideikomissin haltija.

Pekkalan rakennukset olivat pikkuhiljaa ränsistyneet. Päätalo, joka jo tuolloin sijaitsi nykyisellä paikallaan, oli ahdas ja vanhentunut. Päätalon edessä sivuilla sijaitsi kaksi sivurakennusta: itäisessä sivurakennuksessa oli keittiö ja läntisessä asui vänrikki Petter Johan Austrellin leski.

Idearikkaana miehenä Adolf Aminoff suuntasi energiansa Pekkalan kehittämiseen. Yleiseltä maatieltä päätalolle tehtiin uusi puilla reunustettu sisääntulotie, päätaloa laajennettiin itäänpäin uudella siipirakennuksella, päätalon huoneet uudistettiin ja uusi kerros rakennettiin niiden päälle. Kapteeni Aminoffin suunnitelmiin kuului, että myös läntiseen päätyyn rakennetaan siipirakennus.

Adolf Aminoffin toiminta jätti jälkensä myös muualle kuin kartanon ulkoiseen kohen­tamiseen. Yksitoista uutta torppaa liitettiin Pekkalaan vuosina 1822-1838. Kartanon maat mitattiin ja kartoitettiin, ojia kaivettiin, kaksi järveä kuivatettiin, uusia peltoja raivattiin, ränsistynyt mylly kunnostettiin täysin ja uusi patorakennus pysty­tettiin. Adolf Aminoff kiinnitti huomiota myös metsien hakkuisiin ja kaskeamiseen.

Vuonna 1849 Adolf Aminoff luovutti kartanon hallinnan 25-vuotiaalle pojalleen Adolf Fredrikille. Jäljelle jäävät vuotensa kapteeni Adolf Aminoff käytti puutarhan eksoottisten kasvien hoitoon, puulajipuiston eli arboretumin perustamiseen ja kirjallisiin harras­tuksiinsa. Adolf Aminoffin vaimo menehtyi vuonna 1867, ja hän kuoli itse kymmenen vuotta myöhemmin.

Adolf Fredrik Aminoff (1849-1868)

Uusi sääntöperillinen Adolf Fredik Aminoff (s. 1824, k. 1868) oli syntynyt Lindnäsissä. Hän oli opiskellut yksityisesti sekä käynyt muutaman vuoden koulua Borgå Gymnasiumissa, minkä jälkeen hän oli päässyt ylioppilaaksi vuonna 1845. Opiskeltuaan neljä vuotta Helsingin yliopistossa hän muutti pysyvästi Pekkalaan asumaan. Adolf Fredrik Aminoff nai vuonna 1849 yhdeksäntoistavuotiaan Emilie Grotenfeltin, joka oli Joroisten Frugårdin kartanon omistajan, hovineuvos Nils Adolf Grotenfeltin tytär.

Ottaessaan vastaan Pekkalan sääntöperintötilan sekä Ruhalan, Hakolan ja Kantalan rälssitilat hallinnan Adolf Fredrik otti samalla kontolleen myös kartanon velat. Lisäksi hän vastasi vanhempiensa ylläpidosta. Tuolloin Adolf Fredrik rakennutti asunnoksi vanhemmilleen Kalliolinnan huvilan Viljakkalan vanhalle tontille.

Adolf Fredrik Aminoff oli isäntänä Pekkalassa 20 vuotta, minä aikana monia parannuksia tehtiin. Suuri luonnonkivistä rakennettu navetta pystytettiin vuonna 1862-1864 hätäaputyönä. Mylly ja kolme pientä sahaa liitettiin Pekkalaan, suuri tien­rakennus­hanke toteutettiin ja lainamakasiini rakennettiin torppareille. Hänen aikanaan laadittiin ensimmäinen järjestelmällinen hoitosuunnitelma kartanon metsille.

Vuonna 1849 Adolf Fredrik Aminoff perusti alustalaisten toimeentuloturvaksi oman laina­jyvästön, jonka tarkoituksena oli sekä lainata siemen- ja syömäviljaa jäsenilleen että antaa niitä ilmaiseksi vanhoille ja varattomille osakkaille huonoina vuosina. Näin jyvästö toimi eräänlaisena vanhuudenturvana alustalaisille. Lainajyvästön toiminta loppui torpparien itsenäistyttyä ja sen varat lahjoitettiin Pekkalan ja Ruhalan kansakouluille.

1850-luvun puolivälissä Pekkalaan kuului 41 torppaa: päätilalle 21, Ruhalaan 9, Pitkälään 6, Tapioon 3 ja Viljakkalaan 2.

1860-luvulla Adolf Fredik Aminoff joutui kamppailemaan suurten ongelmien kuten kato- ja nälkävuosien kanssa. Osa Pekkalan palvelushenkilökunnasta sairastui vakavasti, ja vuonna 1868 isäntä Adolf Fredrik Aminoff yllättäen menehtyi keuhkotautiin. Kovia kokenut tilan emäntä, joka kolme kuukautta miehensä kuoleman jälkeen synnytti kahdennen­toista lapsensa, joutui keittiötöihin ja lypsyhommiin. Kovat ajat kuitenkin vähitellen häipyivät ja hyvinvointi palasi, tosin hitaasti.

Emilie Aminoff/Johan Adolf Aminoff (1868 – 1888)

Vuonna 1881 leskirouva Emilie Aminoff hankki takaisin pitkän prosessin päätteeksi Pitkälän tilan, jonka hänen appiukkonsa oli laittomasti myynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin hän muutti kolmen tyttärensä kanssa Pitkälän tilalla olevaan Paarlammi-nimiseeen huvilaan. Pekkalan kartanon ja sen rälssitilojen hoidon hän jätti vanhimmalle pojalleen, Johan Adolf Aminoffille (s. 1852, k. 1888). Hän piti kuitenkin itsellään yli­valvonta­vallan, joten poika teki hänelle taloudesta tiliä ja nosti palkkaa työtään vastaan.

Johan Adolf oli innokas maanviljelijä ja hänen isännyytensä aikana hän toteutti monia merkittäviä parannuksia tilan toiminnassa. Hän toi mm. Ayrshire-karjaa tilalle vuoden 1885 tienoilla. Pekkalan meijeri- ja karjakkokoulu perustettiin hänen aikanaan. Lisäksi hän perusti alueitaan varten oman kyläkoulun, Pekkalan koulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1881. Johan Adolf Aminoff kuoli vuonna 1888 lyhyen mutta ärhäkän keuhko­kuumeen uhrina.

Alexander Aminoff (1888-1918)

Nyt fideikomissin haltijaksi ja tilan isännäksi tuli Emilie Aminoffin ainoa jäljelle jäänyt poika, filosofian maisteri Alexander Aminoff (s. 1865, k. 1918). Se asema, jonka Pekkala on saanut Suomen suurtilojen keskuudessa, on Alexander Aminoffin ansiota, ja se perustuu niin maanviljelyn kuin metsänhoidon tasoon ja laajuuteen. Uusi omistaja lunasti äitinsä ja sisartensa osuudet Ruhalan, Kantalan ja Pitkälän tiloista ja ryhtyi kohentamaan tilaa suurella työmotivaatiolla ja -halulla.

Alexander Aminoff oli päässyt ylioppilaaksi Helsingissä Svenska Normallyceumista vuonna 1883, minkä jälkeen hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän oli taitava talous- ja kunnallismies ja häntä on kuvattu sanoilla aloiterikas, kaukonäköinen, tarmokas, uudistuksille altis ja valistunut. Sukuhaaransa päämiehenä hän osallistui säätyvaltiopäiville yhtenä aateliston edustajana.

Ruovedellä Alexander Aminoff oli perustamassa Kurun-Ruoveden-Virtain Telefooni Osakeyhtiötä ja Ruoveden osuuskauppaa sekä toimi niiden hallituksen puheen­johtajana. Hän toimi mm. kuntakokouksen esimiehenä, kunnanvaltuuston jäsenenä, kouluvaliokunnan jäsenenä, säästöpankin isännistön jäsenenä ja puheen­johtajana sekä metsävaliokunnan perustajajäsenenä. Lisäksi hän rakennutti omin varoin keuhkotautiparantolan ja lahjoitti sen kunnalle. Rakennuksessa toimii nykyisin lasten päiväkoti.

Alexander Aminoff solmi avioliiton hovineiti Sophie von Kraemerin kanssa vuonna 1902. Hän oli amiraali Oscar von Kraemerin ja Sophie Cedercreutzin tytär. Alexanderin ja Sophien liitostaan syntyi kolme lasta: Hans, Ingrid ja Gunnar.

Vuosina 1902-1904 Alexander Aminoff rakennutti Pekkalaan omalla höyrykoneella toimivan sähkölaitoksen, joka palveli aina toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1905 rakennettiin punatiilinen meijerirakennus, jonne sekä meijerikoulu että sähkölaitos muuttivat. Lisäksi Alexander Aminofff rakennutti suuren harmaakivisen viljamakasiinin, sikalan, Pitkälän navetan, sahan ja monia asuintiloja kartanon työväelle sekä kunnostutti myllyn. Vuonna 1912 navetan sisätilat kunnostettiin sataa lehmää varten.

Alexander Aminoffin aikana otettiin käyttöön uudet ja modernit viljelytavat, tilan maat kartoitettiin ja metsänhoito järjestettiin uusien periaatteiden mukaisesti. Vuonna 1904 aloitettiin laajat metsien ojitukset, joiden tarkoituksena oli soistumisen ehkäiseminen. 1910-luvun alussa laadittiin koko kartanon metsille uusi hoitosuunnitelma, jonka tarkoituk­sena oli myös ympäristötuhojen ehkäiseminen ja tietyn sopusoinnut säilyttäminen luonnon kanssa.

Vuonna 1906 Alexander Aminoff sai maanviljelysneuvoksen tittelin kunnianosoituksena työstään.

Suomen sisällissota toi mukanaan uuden katkeran koettelemuksen: tammikuussa 1918 Pekkalaan saapui 400 punakaartilaista, jotka pitivät tilaa hallussaan kaksi viikkoa. Myöhään illalla helmikuun 5. päivänä 1918 kaksi punaista tuli hakemaan Alexander Aminoffia Kalliolinnan huvilalta, jonne hän oli vienyt perheensä turvaan. Samana iltana, juuri ennen perääntymistään, tamperelaisten punakaartilaisten joukko murhasi Alexander Aminoffin hänen omassa työhuoneessaan.

Punaisten lähdön jälkeen valkoiset joukot käyttivät Pekkalaa seitsemän viikon ajan etuvartiona. Sirpalekranaatit ja kiväärinkuulat jättivät surulliset jälkensä puiston puihin ja rakennusten seiniin punaisten ja venäläismatruusien yrittäessä vallata kartanoa takaisin haltuunsa. Myös osa karja- ja hevoskannasta tuhoutui ja toukotyöt jäivät joko tekemättä tai ne myöhästyivät huomattavasti.

Hans Aminoff (1918-1968)

Näiden 1918 vuoden tapahtumien jälkeen Pekkalan fideikomissin haltijaksi sekä Taipaleen ja Hakolan tilojen omistajaksi nousi Alexander Aminoffin vanhin poika, Hans Aminoff (s. 1904, k. 1968). Muut tilakokonaisuuteen kuuluvat tilat jäivät Sophie Aminoffin haltuun, joka miehensä kuoleman jälkeen otti hoitaakseen koko omaisuuden hallinnon.

Tila oli luonteeltaan metsätila: vuonna 1918 Pekkalan pinta-alasta 90 % oli metsä­maata. Myös eläintenhoito kuului Pekkalaan. Nautakarjaa pidettiin sekä pää­tilalla että ulkotiloilla, päätilalla toimi siitossikalakeskus ja kanala, Pitkälässä kasvatettiin lampaita ja tilojen talleilla asusti noin 60 hevosta. Vuonna 1927 päätilan navettaan rakennettiin uusi sivurakennus.

Torppien pakkolunastuksissa vuosina 1919-22 Pekkalan tilat menettivät 66 torppaa, joiden kokonaispinta-ala oli 1.320 ha. Torppien pakkomyynnin jälkeen koko tilan pinta-alaksi jäi 7.314 hehtaaria. Tämä pinta-ala jakautui kolmeen osaan: sääntöperintötila 3.238 ha, Ruhala 3.110 ha ja Pitkälä 966 ha.

Vuonna1927 päärakennusta laajennettiin länteen rakentamalla siipirakennus, johon sijoitettiin salonki ja kirjasto sekä sen päätyyn terassi. Itäinen siipirakennus perus­korjattiin täydellisesti ja siihen laitettiin moderni keittiö.

Perinnönjako Alexander Aminoffin jälkeen tehtiin vuonna 1928, jolloin Hans Aminoff peri Pekkalan kantatilan sekä Taipaleen ja Hakolan tilat. Tämän perinnönjaon jälkeen Pekkalan pinta-ala oli 3.237 hehtaaria, josta 298 ha oli peltoa. Vuonna 1931 sääntö­perintö­tilalaki (fideikommiss) kumottiin eduskunnassa.

Vuonna 1933 Hans Aminoff avioitui Tukholmassa kreivitär Sigrid Oxenstiernan kanssa. Sigrid Aminoff oli kuvataiteilija. Vuonna 1934 heille syntyi tytär Antonia.

Toisen maailmansodan jälkeen Pekkalan kartano luovutti siirtoväelle yhteensä noin. 1.500 hehtaaria maata. Tähän sisältyivät mm. Taipaleen alueet, joita yhdessä Haara­lammin maiden kanssa kutsutaan nykyisin ns. Kaukolan kyläksi. Tämän jälkeen Pekkalan pinta-alaksi jäi noin 2.000 ha.

Hans Aminoff kuoli vuonna 1968, jolloin kartano siirtyi hänen ainoalle lapselleen Antonia Hackmanille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   


1500-1751
1751-18221822-19681968-nykypäivä

Etusivu | Elinkeinot | Historia | Kuvagalleria | Sijainti | Yhteystiedot | Palaute